Angkor Wat - Hikea ja hammastelya auringon noususta auringon laskuun

Tervehdys! Liikutaan sen verran kovalla vauhdilla, etta tama kirjoittelu vahan laahaa perassa, mutta jatkan nyt siita mihin viimeksi jaimme ja Sami kirjoittaa sitten tuoreempia kuulumisia.

Neljantena yona rannalla saimme tarpeeksemme gekosta, joka tuntui liikkuvan kattoraketeissa yha lahemmas meita. Niinpa siirryimme viimeiseksi yoksi kaupunkiin ruotsalaisen tyypin pitamaan Small Hoteliin. Paikka oli meidan budjettiin hieman liian kallis, mutta auringon kuumottama iho ja kajakoinnista vasynyt keho kiittivat ilmastoinnista ja ennen kaikkea hermot saivat lepoa, kun ei tarvinnut yolla pompata taskulampun valossa unesta tahyamaan, missa hitossa se elain liikkuu.

Seuraavaksi siirryimme sitten Siem Reapiin Pohjois-Kambotzaan. Elaimet tuntuivat siellakin meidan seuraan kovasti hamuavan, silla huomasimme parin yon jalkeen, etta sankymme oli taynna luteiden jalkia...ja jalleen oli majapaikan vaihto edessa. Mutta nama elainongelmat eivat olleenkaan ole taman kirjoituksen paaaihe, vaan se on muinaisen ihmisen hakellyttava kadenjalki Angkorin temppelit, Khmer valtakunnan entinen 1100-luvun alussa rakennettu valtiontemppeli ja paakaupunkialue. Itse paatemppeli Angkor Wat on sinansa mielenkiintoinen etta se on toiminut ensin Vishnulle omistettuna Hindutemppelina ja myohemmin buddhalaistemppelina. Koko temppelialue kattaa useita kymmenia kilometreja ja monia temppeliraunioita. Monet ihmiset viettavat siella useita paivia. Me vietimme yhden paivan siten, etta naimme siella seka auringon nousun etta auringon laskun ja paivan aikana kiersimme pyorilla vajaan 30km lenkin, jonka varrella naimme suurimmat temppelit Angkor Watin lisaksi Bayonin, jonka kymmenet tornit ovat taynna kivesta muotoiltuja kasvoja ja Ta Prohmin, jossa puut kasvavat temppeliraunioiden paalla (ja jossa on myos kuvattu kohtauksia Tomb Raideriin :). Etukateen epailin, voiko alue oikeasti olla niin hieno, etta siella viihtyy monta paivaa, mutta taytyy sanoa, etta se ylitti kylla kaikki odotukset. Ja alue oli taydellinen pyorailyyn, ihan kuin joku satumetsa, ja ihana pakopaikka kaakkoisaasian kaupunkien saastepilvista. Lampoasteita oli koko paivan reippaasti yli 30 ja hiki virtasi solkenaan jo ennen auringon nousua, joten heti peraan ei kylla olisi varmaan toista paivaa kuitenkaan jaksanut. Viimeisen paivan Kambotzassa ennen Bangkokiin suuntaamista vietimme Siem Reapin keskustaa kierrellen.

Mari