Kambu.. eiku Kambo.. eiku miten se taas kirjotetaankaan

Vietnamista siirryimme siis Kambodzaan, jonka nimi on ainakin minulle aarimmaisen vaikea kirjoitettava. Ensin vietimme paivan paakaupungissa Phnom Penhissa tutustuen maan aarimmaisen surulliseen ja vakivaltaiseen lahihistoriaan. Noustuaan valtaan -75 ns. punakhemerit Pol Potin johdolla tyhjensivat maan kaikki kaupungit, pakottivat ihmiset asumaan lahes pelkastaan maanviljelysta harjoittavissa kolhooseissa, lakkautivat rahan ja kaikenlaiset yksilonvapaudet muuttaen koko maan suureksi pakkotyoleiriksi. Punakhemerit pitivat kaupunkilaisia ja koulutettuja ihmisia loisina ja vallankumouksen vihollisina, joten he aloittivat koulutetun kaupunkilaisvaeston lahes systemaattisen teloittamisen. Vainoharhaisen hallinnon silmissa silmalasien kayttaminen tai vieraan kielen osaminen saattoi olla riittava syy kidutukselle ja koko perheen teloitukselle, ja ohjenuorana toimi ajatus etta on parempi ottaa kiinni 10 syytonta kui paastaa yksi syyllinen vapaaksi. Alle neljassa vuodessa koko maan vaestosta oli kuollut ehka neljasosa, n. 500 000 teloituksiin, suurin osa tauteihin ja nalanhataan.

Kavimme Tuol Slengin vankilamuseossa, missa oli paljon tietoa punakhemereista ja vankilan toiminnasta (eli lahinna vankien kidutuksesta). Eras kiinnostavimmista oli nayttely eraan ruotsalaisen aikoinaan punakhemereiden vallankumousta kannattaneen ja yhtena harvoista ulkomaalaisista maahan paasseen henkilon ottamista valokuvista ja ajatuksista silloin ja nykyaan. Kaytannossa Tuol Slengista ainut tie ulos oli teloitus laheisilla Choeung Ekin kuolemankentilla, josta on kaivettu ylos lahes 9000 ruumista 129:sta joukkohaudasta. Kavin myos katsomassa tata aluetta, missa oli nahtavissa muistomerkki jossa pidetaan nahtavilla tuhansien uhrien luita ja paakalloja. Ammusten saastamiseksi suuri osa uhreista lyotiin kuoliaaksi, ja alueella on myos suuri puu, jonka runkoa vasten teloittajien kerrotaan lyoneen pienet lapset kuoliaaksi.

Phnom Penhista siirryimme Sihanoukvillen lahelle rannalle paikkailemaan sarkyneiden sielujemme haavoja ja toipumaan matkan rasituksista. Ranta-alue on todella mukavan oloinen ja rauhallinen ja se ettei alueella ole sahkoja auttaa rauhallisen ilmapiirin yllapitamisessa. Kaikki ei kuitenkaan ole mennyt taysin putkeen. Ensimmainen ongelma oli tuhansien ihmeellisten piikikkaiden merielainten rantautuminen juuri samana paivana kuin saavuimme rannalle, joten alkuun uiminen oli vahan hazardia. Myohemmin huomasimme etta huoneemme WC toimii kotina myos valtavalle, ainakin 30 cm pitkalle gekolle joka huutaa ajoittain yolla todella kovaa E-OOO E-OOO. Alkuun pelkasimme sita aika lailla koska se on niin suuri, mutta guesthousen henkilokunta vakuutti ettei se ole vaarallinen ja etta se puree vain jos siihen koskee. Sitten seuraavaksi Mari alkoi oksennella. Nyt tilanne on jo parempi ja oksennustauti ilmeisesti ohitse. Tanaan vuokrasimme moottoripyoran ja lahdimme kaupunkia ja toisia rantoja katsomaan. Parin paivan paasta lahdemme Siem Riepiin ja Angor Watille tutustumaan hieman kaukaisempaan historiaan.