Matka jatkuu vihdoin!

Heippa! Machu Picchu ja Sacred Valley nähtiin jo aikoja sitten, mutta syy hiljaiseloon ja Cuzcossa jumittamisen on ollut se, että mun elimistö ilmeisesti alkaa jo pikkuhiljaa vastustaa tätä jatkuvaa liikkumista (tai sitten kylmyyttä) ja sain vielä kaiken muun sairastelun päälle oikein kunnon flunssan kuumeineen. Viime yönä päästiin kuitenkin vihdoin liikkumaan ja nyt ollaan Arequipassa. Täällä on tarkoitus parannella oloa vielä pari päivää ja suunnata sitten vaeltamaan Cañón del Colcaan, joka on yksi maailman syvimmistä kanjoneista. Maisemien pitäis olla suht hienot.

Mutta vielä pari sanaa siitä edellisestä retkestä. Kuljettiin siis bussilla pitkin pyhää laaksoa kohti Machu Picchua ja pysähdeltiin välillä laakson kylissä yöpymässä ja katsomassa Inka-raunioita. Viimeiseltä etapilta Ollantaytambon kylästä suuntasimme ylihinnoitetulla junalla (kalliimpi kuin junat Suomessa! Kaikki mikä liittyy Machu Picchuun on törkeän kallista, minkä vuoksi emme tehneet mm. legendaarista inkatrail-trekkiäkään, vaan päätimme tulla trekkaamaan tänne) Aguas Calientesiin, Machu Picchun juurelle. Osan matkasta jouduimme tekemään bussilla, sillä rautatie oli edelleen osittain poikki alkuvuoden tulvien vuoksi, mutta onneksi itse pääkohde oli ehditty juuri avata uudelleen. Aguas Calientesissa (suom. kuumat vedet) pääsimme myös jälleen lillumaan kuumaan lähteeseen. Seuraavana aamuna suuntasimme auringon noustessa ensimmäisillä busseilla Machu Picchulle. Vuoriston keskeltä pikkuhiljaa paljastuva kauan kadoksissa ollut kaupunki oli vaikuttava näky heti ensisilmäyksestä. Retken ehkä vaikuttavin osuus oli kuitenkin se, kun kiipesimme Machu Picchun vieressä olevalle korkealle vuorelle Waynapicchulle, josta kaupunkia pääsee hämmästelemään ylhäältäpäin koko komeudessaan (Waynapicchulle pääsee päivässä vain 400 turistia, joten jos aiot sinne, ole ajoissa!). Turistien paljous Machu Picchulla ei ollut aivan niin valtava kuin alunperin olimme luulleet, mutta ei siellä yksikseen päässyt oleilemaan. Viihdyimme alueellla lähes koko päivän Inkojen käden jälkiä ihmetellen ja illaksi palasimme jälleen Aguas Calientesiin. Seuraava päivä olikin sitten matkaamista takaisin Cuzcoon. Koko viikko (ja jo viime viikonloppukin) on Perussa ollut jonkin suuren uskonnollisen juhlan aikaa. Täällä uskonnolliset juhlat ovat hyvin erilaisia kuin Suomessa. Juhlissa vanhat andien kultturien mystiset perinteet sekoittuvat katolisen kirkon perinteisiin ja juhlat ovat täynnä marsseja, tansseja, värikkäitä juhla-asuja ja naamioita. Kaiken kaikkiaan hyvin iloista ja värikästä, paikoin riehakastakin (myös alkoholi kuuluu osaltaan näihin juhliin) juhlintaa. Niinpä siis pääsimme reisullamme ihmettelemään karnevaalitunnelmaa joka kylässä ja kaupungissa. En tiedä onko juhlinta vieläkään loppunut, sillä juuri äsken näimme Arequipan pääaukiolla jonkinmoisen paraatin.

Arequipan ja kanjonitrekin jälkeen meidän olisi vihdoin tarkoitus laskeutua lämpimämmille seuduille. Sitä tässä kyllä jo odotetaan! Ja kokonaisuudessaan matkaa on jäljellä enää kuukausi, joten laittakaahan saunat ja grillit lämpiämään!