Juhlaa, juhlaa, JUHLAA!!!

Heipparallaa! Koska unelmamatkamme päätös ja arkeen paluu on jo niin lähellä, en aio pahoitella seuraavan kirjoituksen ylistäviä sanoja, vaan ihan härskisti hehkuttaa sitä, miten hieno reissu meillä on! Kuluneet päivät kun ovat kuuluneet niihin reissun huippuhetkiin.

Samin 30v. synttäreitä juhlittiin siis viikonloppuna Ecuadorissa, Montañitan rantakaupungissa, monikulttuurisissa merkeissä ja vihdoin, ah, lämpimässä! Juhlat, tähdet kattona ja hiekka jaloissa kahisten, kestivät pitkälle aamuun ja koko yön tarkeni pelkissä kesähepenissä. Sami pääsi myös pitkästä aikaa surffaamaan (ja mainittakoon, että iästään huolimatta, tai ehkä juuri siksi, mies näyttää suhteellisen hyvältä märkäpaita päällä ja surffilauta kainalossa :) Onnea vielä rakkaani!

Parin päivän juhlahumun jälkeen suuntasimme eilen merelle bongaamaan vielä yhtä eläinlajia: valaita. Emme olleet enää ajatelleet, että näkisimme mitään kovin erikoisia uusia eläimiä, mutta täällä meille selvisi, että valaat, jopa kaukaa Antarktikselta, olivat juuri jokin aikaa sitten vaeltaneet tänne pesimään. Valasretkellä meillä taisikin sitten olla aika paljon tuuria matkassa. Kuulimme nimittäin myöhemmin, että kaikki eivät näillä järjestetyillä kierroksilla edes näe noita isoja otuksia. N. puolen tunnin bongailun jälkeen näimme onnekkaina pari valasta: melko kaukana, mutta hienosti pyrstönsä ilmaan nostaen. Tässä vaiheessa luulimme, että se oli sitten siinä, kunnes ehkä noin toisen puolen tunnin jälkeen bongasimme jälleen kaksi valasta. Tällä kertaa valaat tulivat aivan veneemme viereen ja uivat siinä ehkä n. 15min. veneen tahdissa, välillä käväisten pinnalla tuhahtelemassa. Naaras, valaista suurempi, oli arvion mukaan n.15 metriä, eli siis reilusti venettämme suurempi. Olivat ne mahtavia otuksia! Eikä vieläkään oikein voi uskoa, että ne tosiaan oli siinä. Ehdottomasti mahtavin matkalla bongaamamme eläin! Lisäksi pääsimme snorklaamaan ja näimme muutamia hienoja kaloja ja koralleja. Matkalla näimme myös muutamia mielenkiintoisia lintuja, kuten sinijalkalintuja (en tiedä oikeaa nimeä, mutta niillä oli uskomattoman siniset jalat) ja pelikaaneja.

Pitkän kylmässä olon, ajoittaisen sairastelun ja melko tehokkaan reissaamisen jälkeen tuntuu hyvältä olla täällä lämpimässä ja ottaa ihan vaan rennosti. Tarkoituksena oli alunperin lähteä vielä toiseenkin rantakohteeseen, mutta meillä on ollut niin mukavaa, että saatetaan jäädä tänne vielä koko loppuviikoksi makoilemaan riippumatossa, kuuntelmaan taukoamatta pauhaavia lattrirytmejä ja surffailemaan (Mä, kun en niin välitä kaatumisesta ja veden alle mukkelis makkelis joutumisesta, eikä mua liioin oo varustettu kovin hyvällä kipukynnyksellä, tasapainosta nyt puhumattakaan, oon toistaiseksi tyytynyt nössöilemään bodyboardilla. Kyseessä on lauta, jolla nappaillaan aaltoja laudan päällä makoillen, eikä ees yritä nousta pystyyn.). Viimeiseksi viikoksi suuntaamme sitten pääkaupunkiin Quitoon ja sen ympäristöön. (6.7. lennetään Quitosta Espanjaan Madridiin ja sieltä 13.7. Helsinkiin)

Täällä muuten juhlittiin sunnuntaina isäinpäivää, joten onnittelut vielä kaikille isille näin jälki- ja etukäteen!