Ikavan kourissa

Hostellin ikkunasta ulos katsoessa ilma nayttaa mahtavalta: suuret aallot lyovat rantaan ja kymmenien surffareiden pitka odotus on vihdoin palkittu. Lasin takana todellisuus on toinen: vesi on kylmaa, ilma myos, ja aamupalaa syodessamme hostelliin astelee markapukuisia ihmisia hampaat kalisten. Eilen oli paahtavan kuuma, tanaan, kun vihdoin paasimme rannan tuntumaan, on jaatavan kylma. Taahan alkaa epailyttavasti muistutta suomen kesaa! Samin oli tarkoitus menna tanaan koko paivaksi surffaamaan, mutta jokainen joka tietaa, kuinka paljon herra tykkaa kylmasta vedesta, voi paatella lopputuloksen. Noh, toisaalta, eilinen ilta venahti melko pitkaksi, ja tanaan on voinut viettaa ihan hyvalla omatunnolla kaivattua lohopaivaa. Sita mainostamaani rumpurutketta ei muuten eilen kuulunut, eika rannalla, ehka illan sateesta johtuen, tapahtunut mitaan muutakaan. Iloista meininkia kuitenkin riitti hostellimme sisatiloissa.

Tanaan oon ilokseni ehtinyt myos oikein kunnolla istua tuntikausia netin aaressa imemassa itseeni kaikki mahdolliset kuulumiset: sahkopostit, blogit jne. (siina suhteessa miten se tallaiselle antifacebookkarille viela on mahdollista). Nyt on kuulkaas vaan sellainen juttu, etta jo muutenkin orastellut koti-ikava on puhkeamassa jo ihan tayteen kukkaansa. On ollut ihanaa lukea ja katsella teidan kuulumisia, kiitos kaikille jotka sen ovat mahdollistaneet! (ja ne jotka nyt tuntevat piston sydamessaan, Ryhdistaytykaa! ja laittakaa sita postia, jotta tiedamme, etta ette ole meita unhoittaneet. Ja blogiakin saa kommentoida, mikali sita joku viela lukee :)

Tama ikavantunne on saanut minut myos pohdiskelemaan mita kaikkea suomesta oikein kaipaankaan. Tassa muutamia: teita kaikkia tietenkin, saunaa, koivuja, Sohon Hyde Park purilaista, festareita, kotisohvaa, mokkia, sorsapuistoa ja vahan soukanlahdenpuistoakin, Rauhaniemen rantaa, lunta (oon oikeesti ollut vahan kateellinenkin teidan huipputalvisesta talvesta), kasvispainotteista grillausta, uusia perunoita, salmiakkia,ah salmiakkia, istuskelua Tampereen kuppiloissa hyvassa seurassa, porin murretta, ja saunaa, saunaa, saunaa...

Tallaisissa tunnelmissa tanaan. Pienen saatamisen jalkeen, olemme paattaneet huomenna palata takaisin sinne niittyjen keskelle, ehka parhaimpaan loytamaamme hostelliin, ihan vaan lekottelemaan viela pariksi paivaksi. Sielta sitten suuntaamme Colonian kautta mahtaville Iquazun putouksille Argentiinan ja Brasilian rajalle.

Teita kovasti ikavoiden,
Mari

Ainiin, ja kiitokset viela monista facebook-kutsuista. Pitaydyn kuitenkin toistaiseksi kannassani :)