Vastoinkäymiset jatkuvat...

Hola! Meidän piti lähteä tänään jatkamaan matkaa Amazonille, mutta Sami on nyt vuorostaan vatsataudissa ja olemme siis edelleen La Pazissa. Vaikkei Samin tauti ihan kauhean raju olekaan, niin päädyimme silti suosista siirtämään lähtöä, sillä edessä on lähes vuorokauden pituinen matkustus bussissa, jossa ei ole vessaa. Mä selvisin aika hienosti bussilippujen siirtämisoperaatiosta espanjaksi ja säästyttiin maksamasta lippujen hintaa uudelleen. Tosin täällä tuollaisen vuorokauden matkan hinta on n.6 euroa (tai nyt meille vähän enemmän, kiitos kreikkalaisten!), joten matkabudjettia lippujen uudestaan maksaminen ei ihan vielä olisi kaatanut. Mutta on se vaan ihmeellistä, miten sitä voi oppia tulemaan toimeen ihan uudella kielellä. Vaikka vieläkään ei kyllä kovin syvälliseen keskusteluun taidot riitä. Sami on opiskellut täällä matkalla mua ahkerammin ja pärjää vähän paremmin.

Täällä La Pazissa keskusta on alhaalla laaksossa ja asutus kohoaa korkealle vuorenrinteille minne päin tahansa katsookin. Ja joistain kohdista pilkistää lumisia vuorenhuippuja ja kallioita. Bussit eri paikkoihin lähtevät eri puolilta rinteitä ja niitä selvitellessä pääsee kätevästi näkemään elämää eri puolilla kaupunkia. Kuten matkaoppaamme mainostaa, kaupunki on siis jo itsessään melkoinen nähtävyys. Lisäksi täällä on jatkuva kuhina päällä ja mm. mielenosoituksia on tämän tuosta. Tällä hetkellä porukka osoittaa mieltään ilmeisesti palkkojen nostamisen puolesta. Jonkinlainen palkkauudistus täällä kaiketi on juuri hyväksytty, mutta ymmärtääkseni jengi toivoo suurempaa palkankorotusta. (Vaillinaisesta kielitaidosta johtuen, tiedot sisältävät tiettyä epävarmuutta) Juuri äsken näin mielettömän ison marssin, jossa jälleen kerran ilotulitteen paukkuivat ja huudot raikuivat.

Yksi perinteinen (Boliviassa on useita eri heimoja omine perinteineen) bolivialainen puku naisella on monikerroksinen, yleensä värikäs hame, hartioilla paksu huivi ja päässä lakki, joka täällä La Pazissa on sellainen vähän silinterihatun tapainen. Täytyy sanoa, että ihan kaikkein kätevimmältä asulta tuo ei vaikuta, mutta sitä näkee käytettävän lähes joka tilanteessa, jopa peltotöissä. Kylmyyden kannalta monikerroksisuus ja vaatteiden paksuus tosin tuntuu ymmärrettävältä. Koska niin suuri osa bolivialaisista naisista käyttää tuota perinteistä asua, näkymä on aina hyvin värikäs. Monet paikalliset myös käyttävät värikästä selkään nyytiksi kiedottavaa kangasta. Miehillä perinteisiä asuja näkee arjessa vähemmän, mutta monesti miehen perinteiseen asuun kuuluu värikäs, paksu poncho.

Eilen kävimme Tiwanakussa. Tiwanaku on vanha intiaanikaupunki Titicacajärven etelärannalla (parin tunnin ajomatkan päässä La Pazista). Tiwanakun valtio hallitsi Keski-Andien ylätasankoa ennen Inkojen valtakautta. Tuolta ajalta (valtio oli suurimmillaan n. 500-900 -luvuilla) on säilynyt aluella temppeliraunioita ja mm. mahtavan hieno aurinkoportti. Tieto Tiwanakun asuttaneista ihmisistä on jokseenikin hataraa ja kiisteltyä. Jonkin verran lisää tietoa Tiwanakusta innokkaille löytyy kätevästi mm. wikipediasta. Lisäksi ollaan täällä La Pazissa koluttu jälleen muutamia museoita, joista mielenkiintoisimpana mainittakooon soitinmuseo, jossa pääsi soittelemaan kaikenlaisia kummia soittimia.

Huomenna yritämme matkan jatkamista uudelleen. Tämän viileän jakson jälkeen Amazonin kuumuus tuntuu jälleen tervetulleelta ajatukselta.

Mari